Vaunumme olla nökötti ylhäisessä yksinäisyydessään lokakuusta 2020 huhtikuuhun 2021. Oli se toki koko ajan valvovan silmän alla miehen kotipaikan pihalla. Meillä oli tarkoitus tuolloin 2020 mennä sukuloimaan ja viettämään joulua vaunulle, vaan pandemiatilanne oli sellaisessa vaiheessa, että päätimme pysytellä kotona. Vuosi vaihtui, päivät pitenivät ja kohta vietettiinkin jo pääsiäisen pyhiä. Ne menivät sujuvasti kotona, ja pian niiden jälkeen lähdimme muutaman päivän lomalle Pohjois-Pohjanmaalle.
Huhtikuu 2021
Lähdimme matkaan aamupäivällä seitsemäs huhtikuuta, satoi räntää. Onneksemme sade loppui, kun olimme edenneet noin tunnin; matka-aikaa oli kuitenkin edessä vielä monta tuntia. Etäisyys meiltä miehen kotipaikalle on 550 km. Ilman vaunua, pysähdyksineen, siihen menee suurin piirtein seitsemän tuntia. Lähtöaamuna puhelinlangat lauloivat, kun mies perehdytti siskoaan vaunun lämmityksen saloihin. Oikeasti se oli helppo homma ja ”pannu” lähti käyntiin heti. Vaunussa on Alden vesikeskuslämmitys, joka on todella miellyttävä. Energianlähteenä voi käyttää kaasua, sähköä tai niiden yhdistelmää.
Pääsimme perille, niillä leveysasteilla oli vielä reilusti lunta ja pakkasta myös. Takana oli pitkä talvi ja meitä hieman jännitti, missä kunnossa vaunu on. Se jännitys oli turhaa, sillä sen sisällä oli mukavan lämmin ja muutenkin kaikki näytti olevan järjestyksessä. Mies täytti puhtaan veden säiliön ja laittoi kemiallisen wc:n eli kemssan toimintakuntoon. Kyllä kelpasi, kun hanoista tuli vettä ja vessa toimi moitteettomasti samoin kuin jääkaappi. Viihdyimme vaunulla hyvin ja muutamat lomapäivät kuluivat joutuisasti. Mietimme, että vedämmekö vaunun paluumatkalla takaisin näille nurkille, mutta päätimme kuitenkin jättää sen vielä sinne. Lähdimme kotimatkalle kahdestoista päivä huhtikuuta ja kuinka ollakaan, paluumatkammekin alkoi räntäsateessa.
Touko- ja kesäkuussa olisi ollut hyviä ilmoja tehdä viikonloppureissuja vaunun kanssa. Muutaman kerran tuumasimmekin, että olisi sittenkin pitänyt vetää se tänne. Loppujen lopuksi ratkaisu siitä, että jätimme sen Pohjois-Pohjanmaalle, oli kuitenkin hyvä. Matkasimme juhannukseksi miehen kotipaikalle ja siellähän se vaunu oli meitä odottamassa.
Kesä 2021
Saavuimme vaunulle juhannukseksi. Siitä heinäkuun seitsemänteen päivään olimme aloillamme. Sitten kävimme parin vuorokauden mittaisella reissulla Oulussa ja palasimme takaisin. Päivät olivat todella lämpimiä, ja ulkona oli varsinkin paarmoja ihan riesaksi asti. Ne ja muut öppiäiset pysyvät hyvin vaunun ulkopuolella, kun oviaukossa on kunnon pörröverhot. Vaunun sisällä tarkenee päivällä liiankin hyvin, vaan yöksi vaunun saa jäähtymään mukavasti, kun ilta viilenee ja pitää kattoluukut & ikkunat auki. Sanoimme tälle ”vakipaikalle”/entiselle kotipaikkakunnalle näkemisiin kolmastoista heinäkuuta.
Nallikari Lomakylä
Heinäkuun seitsemäs päivä suuntasimme Nallikariin, meille tuttuun ja kotoisaan Lomakylään. Olin onneksemme varannut vaunupaikan jo aiemmin, koska heinäkuu on sesonkiaikaa. Paikan varaus kannattaa nykyisin tehdä, koska matkailu kotimaassamme on kahden viime vuoden aikana kasvattanut suosiotaan huimasti. Havahduin aika pian varauksen tehtyäni, että voisimme olla vielä pidempäänkin, vaan sinnikkäistä yrityksistämme huolimatta jouduimme pettymään. Ilman sähköä olevia paikkoja olisi ollut jonkin verran tarjolla, vaan jääkaapin takia olisimme tarvinneet sähköllisen paikan. Kaapin pitäisi toimia myös kaasulla, vaan siinä on jotakin häikkää, joten huolto kutsuu niiltä osin.
Ensimmäinen päivä Nallikarissa meni leppoisissa merkeissä. Laitoimme vaunulla ruokaa ja kävimme kävelyllä. Päivä ja ilta olivat lämpimiä, matkailijoita tuli ja meni. Uimarannalla kävi kova kuhina, kun ihmiset nauttivat auringosta ja merestä.
Puhdasvesipuolen pumppu oli reistaillut nyt kesällä muutaman kerran ja nyt se sitten toisena Nallikarin päivänä teki totaalisen stopin. Matkailuajoneuvoissa ns. raikasvesijärjestelmä on tehty käyttöä varten, tiskialtaan ja vessan hanoista saa sekä kylmää että kuumaa vettä. Kyllähän se sitten harmittaa, kun on tottunut laskemaan vettä suoraan hanasta ja pumppu lakkaa toimimasta. Meidän onnemme oli, että oli arkipäivä ja olimme Oulussa. Pienen Googlaamisen jälkeen autoilimme Ruskolle, Caravanpalvelu Caraveniin. Mies meni liikkeeseen tiedustelemaan, saisiko sieltä uutta vastaavaa rikkoutuneen tilalle. Ja eipä aikaakaan, kun hän tuli takaisin autolle uusi pumppu mukanaan. Hieno juttu, palvelu oli ollut ystävällistä ja nopeaa! Ja mikä parasta, kun mies asensi uuden pumpun paikoilleen, se toimi kuin unelma ja oli huomattavasti hiljaisempi kuin edeltäjänsä.
Vanhana oululaisena haluan aina käydä katselemassa tuttuja paikkoja ja maisemia. Kuumalla ilmalla pitää vaan olla tarkkana, kun on liikkeellä koiran kanssa. Tällä kertaa ajoimme torin kulmille ja saimme auton parkkiin. Kävimme tervehtimässä kuuluisaa toripolliisia. Mies siirtyi koiran kanssa rannan tuntumassa olevien aittojen antamaan varjoon. Minä puolestani siirryin uudistettuun kauppahalliin aistimaan tunnelmaa ja ostamaan mansikoita. Ihanaa kuulla Oulun murretta! Se on ja pysyy minussa, ja aina vaan paranee, kun pääsee autenttiseen ympäristöön. Rannan aitat näyttivät mielenkiintoisilta ja päädyinkin niistä yhteen, jossa myytiin ainakin keramiikka; sieltähän piti sitten ostaa hauskat murremukit. Kauppahallissa yksi myyjä oli suositellut minulle maukkaan lohikeiton myyjää, jolta sitten ostinkin meille annokset vaunulle vietäväksi ja ai että se oli hyvää. Olisipa annoksiin kuulunut leipä ollut vielä rieskaa, niin sitten kaikki olisi ollut täydellistä.
Oulunsalossa asuva siskoni perheineen tuli iltasella moikkaamaan meitä. Kävimme porukalla herkuttelemassa leirintäalueen vastaanoton yhteydessä olevassa Nallikari Bakery & Bistrossa, josta muutenkin ostamme pientä syötävää ja virkistävää juotavaa. Nallikarissa ympäristöön tutustuminen on joka kerta kuin uusi seikkailu. Ilmat olivat tänäkin vuonna loistavat ja hyväntuulista porukkaa oli liikkeellä sankoin joukoin. Välillä ilmassa on mystistä tunnelmaa, kun uimarannan hiekkaa tanssii tuulen kuljettamin pyörtein. Jouduimme jättämään Nallikarin parin vuorokauden päästä, saadaksemme taas palata ensi vuonna uudestaan.
Seinäjoen Leirintäalue/Seinäjoki Camping
Heinäkuun kolmastoista, Pohjois-Pohjanmaalta lähdettiin, neljä tuntia ajettiin ja Etelä-Pohjanmaalle päädyttiin. Meillä oli kohteena vain neljän kilometrin päässä Seinäjoen keskustasta, Törnävän alueella sijaitseva leirintäalue. Mielikuvat paikasta ja alueesta olivat etukäteen aika neutraalit. Meille olikin sitten positiivinen yllätys, että ympäristö oli todella viihtyisä ja alue oli hyvin hoidettu & siisti; uusi huoltorakennus on valmistunut 2020. Pienen katsastelun jälkeen löysimme mieluisan paikan ja leiriydyimme. Alueen laidalla solisee Seinäjoki (Google Mapsissa Friskinlammi) ja ns. rantatiellä on kaikille tarkoitettu kevyen liikenteen väylä. Joitakin saattaa häiritä sen aiheuttama läpikulku, voisin kuvitella, että varsinkin öisin siitä saattaisi olla haittaa. Ruokapuolta piti vähän miettiä, ja kun jälleen oli lämmin päivä, ratkaisu löytyi kohtuullisen ajomatkan päässä olevasta Kotipizzasta. Ruokaa sulateltiin sitten myöhemmin pienellä kävelyllä em. kevyen liikenteen väylällä. Puustoinen reitti on kaunis jokea seuraillessaan. Tällä kertaa meidän vierailumme Seinäjoella jäi lyhyeksi, kun jatkoimme matkaa jo seuraavana aamuna kohti Tamperetta.
Tampere Camping Härmälä
Heinäkuun neljästoista saavuimme tutulle alueelle suoraan Seinäjoelta. Kohtuullisen laaja leirintäalue sijaitsee hyvällä paikalla Pyhäjärven rannalla. Olin varannut paikan jo etukäteen, joten ilmoittautuminen oli suoritettu nopeasti. Paikankin saimme siltä alueelta, miltä halusimme. Asemoimme vaunun, maton, pöydän ja tuolit paikoilleen sekä avasimme vielä markiisin. Härmälästä on kätevä liikkua suuntaan jos toiseenkin ja Tampereen keskustaan on matkaa vain neljä kilometriä. Meillä on tapana käydä Ratinan ostoskeskuksessa, koska siellä saa auton parkkitaloon ja koira pärjää meidän ostosten ajan. Siellä kävimme tälläkin kertaa. Vietimme rauhallisen ja mukavan illan vaunun ”terassilla” nauttien säästä, ruuasta ja juomasta.
Seuraavana päivänä ajoimme käymään Pirkkalassa, mies ennakoi jo seuraavalla viikolla alkavia töitään. Näin hän sai kätevästi tarpeelliset koneen osat mukaansa. Jäi ainakin yksi tuotteiden tilauskerta ja niiden odottelu välistä. Kävimme myös katselemassa maisemia Pyynikinharjulla ja Pispalassa. Päivä oli niin kuuma, että katsoimme paremmaksi pysytellä ilmastoidussa autossa, varsinkin kun olimme koiran kanssa liikkeellä. Voitteko uskoa, että korkealla Pispalan maisemissa minua suorastaan huimasi, vaikka olinkin auton kyydissä. Teimme pienet ruokaostokset ja palasimme Härmälään. Vietimme lämpöisän loppuillan vaunun kupeessa. Seuraavan päivänä suuntaisimme Turkuun ja Ruissaloon.
Ruissalo Camping
Aamupalan jälkeen laitoimme vaunun lähtökuntoon ja sitten startti kohti Turkua. Joka kerta, kun saavumme Ruissalon saareen, erityinen hyvänolon tunne valtaa koko kehoni. Lainaan tähän runoilija Michael Choraeusta vuodelta 1799: ”Ruissalo on saari, missä kaikki, mikä luonnossa on ihanaa ja lumoavaa, näyttää kohdanneen yhdessä pisteessä.” Voisiko sitä enää paremmin pukea sanoiksi! Mahtavat tammet, ihanat pitsihuvilat ja välissä välkehtivä meri suorastaan salpaavat hengityksen upeudellaan. Paikka lumoaa minut joka kerta.
Olimme varanneet paikan jo etukäteen ja hyvä niin, koska niille oli kovasti kysyntää. Aina kun seurue lähti, niin kohta tuli uusi tilalle. Vietimme ihanan viikonlopun nauttien ympäristöstä ja ilmasta. Olenkin jo aiemmassa artikkelissa kirjoittanut tämän alueen palveluista ja ympäristöstä. Perinteisesti me käymme Kolkankärjessä tähyilemässä Airistolle, kierrämme luontopolkua ja omien eväiden lisäksi herkuttelemme Café Villa Saaron antimilla. Ja niin tälläkin kertaa. Alueella on muuten todella hyvä koirapuisto Vikkelä, jossa on kunnolliset aitaukset sekä pienille että isoille koirille; ainakin isojen koirien aitauksessa on vesihana. Koirien uimaranta on myös aivan lähellä. Jälleen kerran, aika meni aivan liian äkkiä, ja jo sunnuntaina heinäkuun kahdeksastoista oli palattava kotiin. Paluu arkeen oli koittava heti maanantaina.
Kävimme nauttimassa Ruissalon ilmapiiristä vielä kahtena elokuisena viikonloppuna.
Lopuksi
Lähdemme vaunun kanssa reissuun yleensä silloin, kun se tuntuu meistä kummastakin hyvältä. Viime kesänä mies joutui olemaan työnsä puolesta paljon tien päällä. Ymmärrän siis hyvin, että tuolloin paras paikka palautumiselle on koti, vaikka minulla polttelikin aina viikonlopun lähestyessä lähteä jonnekin. Itse asiassa elokuussa olimmekin kolmena viikonloppuna menossa, kun Ruissalon kahden viikonlopun lisäksi teimme visiitin Lahteen siskoni perheen luokse. Vaunu nyt sitten olla nököttää ylhäisessä yksinäisyydessään muutaman kilometrin päässä meistä. Kausi 2022, ala pian!