Meistä tuli virallisesti karavaanareita kesällä 2017, kun innostuimme hankkimaan käytetyn asuntovaunun. Ensikokemukset lajista olivat toki olleet jo kauan sitten, lainavaunulla kesällä vuosina 2002 ja 2003. Kokemukset olivat positiivisia ja kävimmekin aina silloin tällöin alan liikkeissä ja messuilla tutustumassa tarjontaan. Kerran meinasi jo tutussa liikkeessä kaupat syntyä, mutta joku ehti kirjaimellisesti ostaa vaunun alta pois; olimme vaunussa sisällä hieromassa kauppoja, kun myyjälle soitettiin, että toinen asiakas on juuri ostanut sen. Ilmiselvästi se vaunu oli sitten tarkoitettu jollekin toiselle. Kesäkuussa 2017 olimme jälleen kerran käymässä em. tutussa liikkeessä, jossa katselimme vanhoja vaunuja ja ihastelimme uusia.
Niistä riitti juttua vielä kotonakin. Uudet vaunut olivat meille liian hintavia, vaan yksi vanhempi vaunu oli jäänyt ainakin minun mieleeni mahdollisena vaihtoehtona. Mieskin oli hivenen kiinnostunut siitä ja hän sitten soittikin seuraavana päivänä liikkeeseen ja kyseli vielä tarkempia tietoja. Lähdimme vielä tutkailemaan paikan päälle, että olisiko meidän kesäkotimme siinä. Tarkemmassa katselmuksessa sisätilat olivat tosi siistit ja kaikki tuntui toimivan. Sisustuksessa käytetyt värit olivat retrot, tiilenpunaiset ja oranssit. Mies vähän arasteli niitä, minä taas tykkäsin. Onneksi värit olivat loppujen lopuksi vähäpätöinen seikka kaiken muun rinnalla. Niin siinä sitten kävi, että alettiin kaupoille ja papereiden tekoon. Sitten odottamaan vaunun luovutusta. Liike yleensä huoltaa ja katsastaa vaunun, ennen kuin se luovutetaan uusille omistajille. Olimme lähdössä lomareissulle ja tietenkin jo poltteli saada vaunu auton perään. Odottavan aika oli taas pitkä, vaikka oikeasti se olikin lyhyt; saimme vaunun jo parin päivän päästä.
Kausi 2017
Vatsanpohjassa kutkutteli, kun menimme noutamaan meille uutta vaunua, Solifer S7 vm. 2003. Jos tekniset ym. tiedot kiinnostavat, niin Google apuun. Liikkeestä saimme opastuksen laitteiden käyttöön ja toimintaan sekä kaupantekijäisinä ainakin pussimarkiisin, kaasupullon ja johdot. Vaunu kytkettiin Volvon vetokoukkuun ja menoksi. Onneksi on mies, joka hallitsee vaunun liikuttamisen suuntaan jos toiseenkin. Töissä hänellä onkin vähän järeämpää kalustoa allaan. Päästiin hyvin kotipihaan ja vaunun asemointiin. Vaunu oli siivottu liikkeessä, halusin kuitenkin tehdä sille oman siivouksen. Vaunussa oli erillisvuoteet, petasimme ne valmiiksi ennen reissuun lähtöä. Kemiallisen vessan eli kemssan säiliöön oli hankittu kemikaalia ja veskiin tietysti sitä, millä pyyhitään. Matkailuajoneuvoissa kannattaa käyttää pehmeää ja nopeasti hajoavaa WC-paperia, koska se helpottaa säiliön tyhjentämistä. Kaikenlaisia muitakin hankintoja piti tehdä: vetoautoon lisäpeilit, astioita, ruokailuvälineitä, pesuaineita, roskapusseja, siis kaikkea mitä arkielämässä muutenkin tarvitaan. Laitoimme vaunun mahdollisimman lähtövalmiiksi, koska matka Pohjois-Pohjanmaalle alkaisi pian.
Tarvikehankinnoissa kannattaa tutustua ainakin matkavaruste.fi verkkokauppaan. Tuotenimikkeitä on yli 11 000, valikoima on niin laaja, että sitä on melkeinpä mahdotonta kuvata sanoin. Tuotteet ovat sellaisia, että niille on tarvetta sekä arjessa että erilaisissa reissuissa ja ne sopivat mainiosti myös mökkielämään.
Ensimmäinen pitempi matka Soliferin kanssa sujui mallikkaasti. Mies sanoi, että se on helppo vedettävä. Matkanteko vaunun kanssa oli tavallaan rauhallista, koska matkanopeus oli maksimissaan 80 km/h. Meillä oli tuolloin vielä kaksi koiraa ja varsinkin lämpimällä ilmalla oli tärkeää pitää useita taukoja. Meidän tukikohtamme on miehen kotipaikka, ja sinne me nytkin suuntasimme. Olimme siellä noin viikon ja elämä vaunussa sujui hyvin, sekä meillä ihmisillä että koirilla. Pikkuhiljaa vaunun toiminnot tulivat tutuiksi. Sitten jo pitikin matkailla takaisin kotikonnuille Varsinais-Suomeen. Ensimmäisen kesän aikana vietimme kaksi viikonloppua Ruissalon leirintäalueella. Elokuussa meidän piti käydä Oulussa tyhjentämässä isämme asunto. Silloin vaunun veturina oli vuokrattu pakettiauto. Kirjaimellisesti karavaani oli liikkeellä; mies ajoi pakettiautoa, minä ja koirat olimme vieressä, vaunu hännän huippuna. Täytyy sanoa, että tuota reissua muistelemme vieläkin.
Kausi 2018
Päätimme, että lähdemme viettämään Pääsiäistä miehen kotipaikalle. Vaunu oli ollut pihallamme talviteloilla. Se piti saada siirrettyä parempaan paikkaan, koska sen ympärillä varjopaikassa oli vielä aikamoinen jäätikkö. Saimme sen sitten pienten irrotusoperaatioiden jälkeen siirrettyä sulalle maalle. Mies kävi vielä muutamana päivänä töissä, minä puolestani siivosin ja pakkasin vaunun lähtökuntoon. Lähtöä edeltävänä iltana täytimme kemssan ja puhdasvesisäiliön. Vähän myöhemmin vein vaunuun jotain tavaraa ja ihmettelin sukkasillani ollessani, että nyt kyllä sukka kastuu. Voihan hiisi, yksi pieni mutta oleellinen osa vesijärjestelmässä oli haljennut. Olimme syksyllä tyhjentäneet vedet kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Vettä oli kuitenkin jäänyt osan sisälle himpun verran. Se on sitten selvä, että pakkanen tekee tuhojaan. Tyhjensimme vesisäiliön niin äkkiä kuin mahdollista. Se taisi olla ainut ongelma mikä meillä oli, kun lähdimme matkaan. Päätimme, että hankitaan tarpeellinen osa Oulun suunnalta, koska pärjäsimme muutaman päivän ilman hanasta tulevaa vettä. Matka meni mukavasti, nyt ikäväksemme vain yksi karvakaveri mukanamme. Miehen kotipaikalla oli vielä lunta runsain mitoin, vaunussa kuitenkin lämmitys pelasi ja kaikki toimi muutenkin hyvin. Rikkoutunut osa ostettiin Kempeleestä ja taidettiin vaunuun tehdä joitain muitakin pieniä hankintoja. Paluumatkalle lähdettiin reilun viikon päästä.
Kesällä matkasimme Soliferin kanssa useammassa paikassa. Miehen kotipaikalla kävimme ainakin kolme eri reissua. Tutustuimme myös Oulun Nallikariin, Peräseinäjoen Kalajärveen, Tampereen Maisansaloon ja Rauman Poroholmaan. Unohtamatta näitä meidän lähipaikkojamme eli Ruissaloa ja Naantalia. Niihin on helppo liikahtaa, kun ne ovat niin lyhyen matkan päässä. Syyskuun loppupuolella meillä oli kauden viimeinen vaunumatka miehen kotipaikalle juhlimaan hänen äitinsä syntymäpäiviä. Tämän jälkeen valmistelimme vaunun talven tuloon.
Kausi 2019
Helmikuussa mieheni näytti minulle myytävänä olevan asuntovaunun kuvia: se oli myynnissä samassa liikkeessä, josta olimme hankkineet Soliferin. Minunkin mielenkiintoni heräsi ja sitähän piti lähteä katsomaan. Heti kun nousin vaunuun sisälle, tuntui siltä, että nyt taitaa tulla vaununvaihto. Mieskin oli samoissa tunnelmissa. Myyjä teki meille laskelmat ja me vetäydyimme kahvien parissa miettimään asiaa. Mietintäaika oli jokseenkin lyhyt, ja niin me pääsimme allekirjoittamaan papereita. Vaunu oli Kabe Ametist GLE vm. 2010. Mieli oli samaan aikaan haikea ja iloinen, kun maaliskuussa veimme sympaattisen Soliferin pois ja toimme eleettömämmän Kaben tilalle. Se pääsi ensikeikalle huhtikuussa, kun suuntasimme perinteisesti miehen kotipaikalle. Se on raskaampi vedettävä ja vetoauton polttoaineen kulutus on hivenen suurempi. Vetoauto on edelleen sama kuin Soliferin kanssa. Yhteistyö meidän ja uuden vaunun ensimmäisellä reissulla sujui hyvin.
Kesällä perinteisten paikkojen lisäksi vaunuilimme ainakin Iin Silloilla, Karstulan Wanhoissa Wehkeissä, Lahdessa sukulaisten luona, Tampereen Härmälässä, Pyhäranta Campingissa ja Porin Yyterissä. Omakotitalomme oli ollut myynnissä ja loppuvuonna saimme sen kaupaksi. Muutimme rivitaloon ja vaunulle piti keksiä talvisäilytyspaikka. Onneksemme saimme sen suojaan isoon konehalliin. Siellä se sai olla kevääseen 2020 asti.
Kausi 2020
Siirsimme Kaben keväällä konehallista ulkoruokintaan. Saimme sille paikan muutaman kilometrin päähän asuinpaikastamme. Vuosi oli poikkeuksellinen, joten keväinen reissu miehen kotipaikalla jäi tekemättä. Kesäkuussa lähdimme kuitenkin heti, kun miehellä alkoi kesäloma. Nyt pitkin opetella uusille tavoille, koska ensin piti pakata auto ja sitten kuljettaa tavarat vaunun luo. Onnistuu se niinkin. Vaunuun pitää tehdä joka vuosi kaasun koeponnistus, joten aloitimme matkamme vaunun myyjäliikkeen kautta. Yövyimme Ruissalon leirintäalueella ja sitten suuntasimme Tampereen Härmälään. Sieltä jatkoimme viettämään ihania kesäpäiviä miehen kotipaikalle. Juhannuksen jälkeen olimme Oulujärvellä Manamansalon Portissa ja Oulun Nallikarissa. Paluumatkalla kotiin olimme yhden yön Top Camping Vaasassa. Muuten reissut jäivät aika vähäisiksi, taisimme olla yhden viikonlopun verran Ruissalossa.
Matkailemme vaunun kanssa ainakin toistaiseksi lähinnä kesällä ja syksyllä. Jos meillä olisi matkailuauto, sen kanssa tulisi todennäköisesti liikuttua ympäri vuoden. Olemme valinneet vaunun siksi, koska sen voi jättää leirintään ja auto jää käyttöön. Mietimme syksyllä 2020 tulevaa talvikautta ja minä ehdotin, että viedään vaunu talveksi miehen kotipaikalle. Siellä se on nyt ollut lokakuusta lähtien. Olimme suunnitelleet viettävämme joulun siellä, mutta vietimmekin sen täällä kotona; k-kirjaimella alkava vitsaus pisti sen suunnitelman jäihin. Kaikesta huolimatta odotamme jo malttamattomina tulevan kauden 2021 reissuja.
Mitä ostaisit ruokakaupasta 1000 € lahjakortilla? *Kilpailu.fi:n kyselyssä voit osallistua kilpailuun, jossa voit voittaa 1000 € lahjakortin.
Tästä pääset katsomaan myös muut *kilpailu.fi sivustolla olevat kilpailut ja arvonnat.