Karavaanarielämää on nyt takana neljä kautta. Matkat ovat suuntautuneet toistaiseksi vain kotimaahan, ulkomaille tähdätään myöhemmin. Meille on kuitenkin jo ehtinyt muodostua muutamia suosikki leirintäalueita ja jatkossa niitä tulee varmasti lisää. Kirjoitan nyt alkajaisiksi kahdesta paikasta. Toinen on meille tuttu jo kesältä 2003, kun olimme liikkeellä lainavaunulla eli paikka on meille nostalginen. Sitä kyllä liittyy toiseenkin paikkaan. Kaikista Suomen alueista osa on auki kesällä, osa talvella ja osa ympäri vuoden. Tarkemmat tiedot kannattaa katsoa SFC-Markkinointi Oy:n kustantamasta, keväisin ilmestyvästä Leirintäoppaasta tai sivustolta leirintaopas.fi. Opas tulee meille postissa SF-Caravan ry:n jäsenyyden myötä. Sitä myydään myös lehtipisteissä. Kannattaa liittyä SF-Caravan ry:n jäseneksi, koska siten saa alennusta mm. leirintämaksuista. Jäsenyydestä on paljon muitakin etuja, niistä enemmän sivulla karavaanarit.fi.
Ruissalo Camping Turussa
Turun Ruissalo on meidän nostalgiapaikkamme. Ensimmäisen kerran olimme siellä kesällä 2003 Ruisrockin aikana. Tunnelma oli mitä ihanin, samanhenkistä porukkaa ympärillä ja rentoa meininkiä. Meidän ”jengissä” oli mieheni, hänen siskonsa, minä ja meidän kaksi koiraamme. Ne kyllä nauttivat, kun saivat muilta leiriytyjiltä ansaittua huomiota. Viikonloppu meni aivan liian nopeasti, siellä olisi viihtynyt pitempäänkin. Sisarukset ja hauvat lähtivät paluumatkalle, minä jäin Maskuun jatkamaan MS-sairauteen liittyvää kuntoutusjaksoani. Sen päätyttyä palasimme vielä muutamaksi päiväksi Ruissaloon. Sieltä matka jatkui Poriin ja jazz-leirintään.
Oman vaunun kanssa olemme käyneet säännöllisesti Ruissalossa. Nykyisestä asuinpaikastamme sinne on lyhyt matka, ympäristö on aivan upea, alue on sopivan kokoinen ja kaupunkikaipuun iskiessä Turun keskustaan pääsee helposti, esim. Fölillä (pysäkit lähellä). Matkailuajoneuvoille on paikkoja asfaltoiduilla alueilla noin 100 ja nurmikentillä lisää. Mikäli sähköpaikalle on tarvetta, se kannattaa ainakin kiivaimman sesongin aikana varata etukäteen. Alueelta voi varata myös sisämajoitustiloja, niistä on tietoa sivulla visitturku.fi/ruissalocamping. Huoltorakennuksia on kaksi, uudempi ja vanhempi. Sisäänpääsy niihin tapahtuu sähköisen avaimen avulla. Sen saa ilmoittautumisen yhteydessä ns. panttimaksua vastaan, maksu palautetaan lähtiessä.
Ihan alueen tuntumassa on Saaronniemen yleinen uimaranta, merivedestä ja hiekkarannasta nauttijoita riittää. Ulkoilumahdollisuudet ovat erinomaiset, kierrämme usein luontopolkua; se on sekoitus satumetsää ja kallioilta näkyviä merimaisemia. Kolkan kärjestä käymme tähyilemässä Airiston suuntaan. Villa Saaro on upea, empiretyylinen rakennus, jonka kahvila-ravintolasta saa kaikkea makoisaa. Monena kauniina kesäiltana olemme nauttineet sen antimista ulkoalueella, jylhien tammien katveessa. Koirille on oma uimaranta ja kaksi koirapuistoa. Matkailuajoneuvojen harmaille vesille on yksi ajokaivo, sillä paikalla oli vielä v. 2003 huoltorakennus. Kemiallisen WC:n saa tyhjennettyä kahdessa paikassa. Puhdasta vettä saa useammastakin pisteestä. Ruuan olemme aina tehneet vaunussa, ruuanvalmistustilat ovat enemmänkin telttailijoiden käytössä. Astianpesupaikat olen testannut ja hyväksi havainnut. Jos käy niin, että aika leirintäalueella käy pitkäksi, Ruissalon saaressa voi mm. golfata, käydä kylpylässä, tutustua kasvitieteelliseen puutarhaan ja Ruissalon telakan tarjontaan. Ruissalo on kaunis myös talviasussaan ja upeat pitsihuvilatkin erottuvat paremmin. Campingalue on auki kesäisin, syksystä kevääseen talvivuokralaisena on SF-Caravan Turku. Kaipaan jo niin kesää ja Ruissaloa.
Nallikari Lomakylä Oulussa
Olen lapsuudessani ja nuoruudessani asunut Oulussa, joten Nallikari ja varsinkin Hietasaari ovat jollakin lailla tuttuja. Olemme olleet vaunun kanssa Nallikarin Lomakylässä vasta kaksi kertaa, mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen olimme ”myytyjä”. Molemmilla kerroilla on tuntunut siltä, kuin olisi tullut kotiin. Jotakin nostalgista tähänkin siis liittyy.
Lomakylä on jaettu eri alueisiin ja niillä on hauskasti mereen sekä laivoihin liittyviä nimiä. Ensimmäisellä kerralla olimme Kuunarissa ja toisella Ruorissa. Kolmas, matkailuajoneuvoille tarkoitettu alue on Reimari. Paikkoja on yhteensä varmasti lähemmäs 200. Lopuilla alueilla on huviloita (Poiju), lomamökkejä (Pooki & Masto) ja kesämökkejä (Messi). Nallikari on varsinkin norjalaisten suosiossa ja sitä onkin kutsuttu norjalaisten Rivieraksi. Lomakylän alueella on hyvät huoltotilat, joissa on kaikki tarpeellinen keittiöistä suihkuihin ja pyykkitupiin, kulkemiseen tarvittavan ovikoodin saa vastaanotosta.
Ihana kilometrin mittainen hiekkaranta on aivan vieressä, ja merelliset harrastukset kutsuvat monia. Aktiviteettien kirjo on laaja, jokaiselle on varmasti mielekästä tekemistä. Kylpylä Eden on ihan naapurissa, lapsille on useita leikkipaikkoja, polkuautojen vuokraus ja mahdollisuus ponien kanssa touhuiluun ovat vastaanoton lähellä. Vauhtipuisto ja sisäliikuntakeskus Nallisport ovat molemmat kohtuullisen matkan päässä. Huimapäät haluavat varmasti kokeilla vaijeriliukua. Talvella on erinomaiset mahdollisuudet talvilajien harrastamiseen. Nallikari Bakery & Bistro:sta, joka on vastaanoton kanssa samassa rakennuksessa, saa mm. aamiaista ja lounasta sekä kaikenlaisia herkkuja, nam nam. Oulun keskustaan on matkaa noin neljä kilometriä, menipä sitten autolla, onnikalla (pysäkki kylpylän kohdalla), pyörällä, jalkaisin tai millä sitten ikinä päättääkään mennä. Me tutkimme ympäristöä jalkapatikassa ja sitten lähdemme autoilemaan, kun täytyy päästä katselemaan vanhoja asuinseutuja. Nallikari Lomakylä, www-sivut nallikari.fi, on auki ympäri vuoden. Se on vuoden 2019 Caravan-alue ja se on myös saanut Vankkurihymiön. Alue on silloin tutkittu, laadukas, suositeltava, turvallinen ja edistyksellinen. Viime kesänä olisin niin mielelläni jäänyt alueelle pidemmäksikin aikaa, vaan joskus on lähdettävä, että voi palata. Mieleni halajaa takaisin Ouluun.
Oulun murre, paras murre: Paappa pipo päähä ja piippaappa (= laita pipo päähän ja paina pysähtyy-nappulaa, äiti sanoi lapselleen onnikassa eli linja-autossa).
