Olen ollut musiikkifani jo ala-asteikäisestä lähtien. Ensimmäiset musiikilliset muistikuvani ovat kotoa, 70-luvun alkupuolelta, kun magnetofonista raikui kaikenlaisia lauluja, esim. Jukka Virtasen kappale Niilo ja Hanna. Se oli oikea korvamato, vieläkin se välillä tunkee väkisin esiin muistin sopukoista. Kiinnostukseni musiikkiin heräsi kunnolla vuosina 1976-1977, tuolloin minulla oli jo paljon suosikkilaulajia ja kappaleita. Rakkaus musiikkiin kuunteluun jatkuu aina vaan, näihin jo 45 vuoteen on mahtunut monenlaisia ”musamasinoita”.
Kasettinauhuri, aarteeni
Olin saanut jostakin kasettinauhurin, se tuntui suoranaiselta aarteelta. Ensimmäistä kertaa pystyin kuuntelemaan musiikkia omassa huoneessani. Laitteen nimen olen unohtanut, se olisi hyvinkin voinut olla Philips N2204. Sillä pystyi kuuntelemaan C-kasettia, kelaamaan eteen- ja taaksepäin sekä äänittämään mikrofonin välityksellä. Voi sitä onnen päivää, kun äänitin mikrofonin välityksellä kappaleita television Levyraadista ja Iltatähdestä. Sitten aina linnoittauduin huoneeseeni kuuntelemaan ”saaliitani”. Oikeasti kappaleet kuuluivat kasetilta aika huonosti, koska mikrofoni nappasi ympäristöstä kaikki mahdolliset äänet ja kohina oli kovaa. Kaikesta huolimatta olin tyytyväinen, että minulla sentään oli moinen mahdollisuus. Usein perheemme muut jäsenet olivat jo nukkumassa, kun minä peiton alla, korva kiinni laitteessa kuuntelin kasettia. Monesti äiti avasi yhtäkkiä, huoneeni oven ja sanoi, että sammuta se, siitä saa sähköiskun. Arvatkaa, harmittiko? Kyllä, mutta kuuntelu aina jatkui, ennemmin tai myöhemmin. Jossain vaiheessa kasettinauhurin käyttö jäi vähemmälle ja loppui kokonaan, kun uusia laitteita tuli taloon.
Luman lumoissa
Me siskoni kanssa leijailimme melkein pilvissä, kun äitimme oli ostanut stereot silloiselta työpaikaltaan. Ne näyttivät kaiuttimineen niin hienoilta olohuoneen kirjahyllyssä. Levy- ja kasettisoitin & radio, siinä olikin kaikki hienoudet samassa paketissa. Kovasti olen yrittänyt pinnistää muistiani, että mitä Lp-levyjä meillä oli, aluksi niitä oli kolme. Yksi oli Abban The Album, sitten oli Elviksen levy ja kolmas taisi olla joku äidin henkilökohtainen suosikki. Abban levyn kanssa kävi pieni vahinko, kun uutena sen pintaan tarttui vasta lakatuista kynsistä kynsilakkaa; värinkin vielä muistan, se oli vaaleanpunaista. Ja kyllä, minä olin asialla. Lakkaklöntti oli toisen raidan, Take a Chance On Me, kohdalla. Kyllä se nuorena likkana harmitti, kun äänivarsi piti siirtää käsin ko. raidan ohi. Tai sitten aloittaa levyn kuuntelu vasta kolmannesta kappaleesta. Kyllä se silti kuunneltiin melkein puhki. Loppujen lopuksi levyjä kertyi aikamoinen määrä.
Luman radio oli myös kovassa käytössä ja äänitys C-kasetille taisi onnistua silläkin. Me tytöt saimme käyttää laitetta enemmän silloin, kun vanhemmat olivat töissä. Iltaisin se taisi viettää hiljaiseloa, koska televisio oli päällä. Viikonloppuisin mentiin tilanteen mukaan. Joskus kun sain olla yksin kotona, niin tilanne piti hyödyntää täydellisesti eli lempimusat soimaan ja nupit kaakkoon. Luma jäi vielä kotiin, kun minä lukion jälkeen muutin muihin maisemiin.
Täytyy mainita vielä Elviksestä, hän oli suuri suosikkini. Kun 11-vuotiaana kuulin, että hän on kuollut, olin aivan murheen murtama. Olin kerännyt hänestä lehtiartikkeleita ja kuvia, kyyneleet silmissä sitten niitä katselin.
Hitachi TRK-8300, ghettoblaster
Olimme koko perheen voimin ostamassa minulle mankkaa, kauppoihin päädyttiin Hitachista. Minä teininä olin innoissani, kun vihdoin ja viimein sain kunnon soittopelin omaan huoneeseeni. Google kääntäjä määrittelee ghetto blasterin seuraavasti: iso, kannettava radio ja kasetti- tai CD-soitin. Ko. soitin on jollain sivulla määritelty keskikokoiseksi. Joka tapauksessa, koosta viis, minulle se oli täydellinen laite. Siinä oli siis radion lisäksi kasettisoitin, CD:t tulivat markkinoille myöhemmin.
Minulle tuli Suosikki-lehti, sen kautta tilasin ainakin Kim Wilden ja Duran Duranin kasetit. Duraneita tykkään kuunnella vieläkin, tämän vuoden tammikuussa (2021) bändi julkaisi coverin David Bowien kappaleesta Five Years. Olin äänittänyt jo aiemmin Lumalla Lp-levyiltä ja radiosta kaseteille. Mankalla kuunneltavaa materiaalia oli siis mukavasti. Nyt sain vielä kuunnella Rockradiota omassa huoneessani; kasettisoittimen REC-nappula oli kovaakin kovemmassa käytössä, samoin kuin Tapani Ripatin vetämän Ocsidin aikana.
Hitachi oli käytössäni todella pitkään, se mm. toimi meidän ensimmäisen yhteisen kotimme radiona. Kasettipuoli siinä taisi jo oikutella. Olemme luopuneet siitä jossakin lukuisista muutoistamme.
Yamahaa eli ”Jamppua” kehiin
Minä ja mieheni päätimme hankkia ensimmäiseen yhteiseen kotiimme kunnolliset laitteet musiikin- ja radionkuunteluun. Tuumasta toimeen ja alan liikkeeseen tutustumaan tarjontaan. Saimme todella asiantuntevaa palvelua ja väistämättä se johti kauppojen syntymiseen. Sillä mielellähän me alun perinkin olimme liikkeellä.
Yamahan, ”Jampun” viritinvahvistin, CD-soitin ja kasettidekki sekä Genelecin Biway 1049A kaiuttimet pakattiin Golfin kyytiin ja kotimatkalle. Sain valita liikkeestä mukaani kaksi CD-levyä, toinen oli Terence Trent D’Arbyn Neither Fish Nor Flesh ja toinen Bananaraman The Greatest Hits Collection; molemmissa on hinta 100 mk vuodelta 1989. Pitääkin ottaa ne kuunteluun. Niillä pääsikin mukavasti alkuun ja CD-levyjen valikoimaa kasvatettiin pikkuhiljaa. Kasettidekissä (KX-500), joka on vieläkin meillä, on mm. master fader, play trim, intro scan ym. herkkuja.
Olemme vaihtaneet viritinvahvistimen ja CD-soittimen uudempiin laitteisiin, Genelecin kaiuttimet ovat edelleen käytössä; ne ovat jo monta vuotta seisoneet Targetin jaloilla. Target on kanadalainen, erilaisia audiovälineitä valmistava yritys. Kasettidekki on taustajoukoissa. Meinasin jo viime keväänä luopua C-kaseteista, vaan päätin sittenkin vielä säilyttää ne. Sama tilanne VHS-laitteen ja -kasettien kanssa. Vuosien saatossa nauhoitin niille vaikka kuinka paljon erilaisia musiikkiohjelmia. Todennäköisesti osa niistä löytyy netistä, vaan siltikin haluan säilyttää nuo niin nostalgiset tallenteet. Ja onhan meillä musiikkia vielä DVD-levyillekin tallennettuna, DVD-soitinkin on tallessa.
Hankin joskus Yamahan CD-karusellin, siihen mahtui kerralla viisi levyä. Se oli käytössä vuosikaudet, sitten siihen tuli jotain pientä häikkää. Myin sen viime keväänä naapurikuntaan henkilölle, joka halusi korjata sen. Hän on ollut ilmeisen tyytyväinen. Meillä oli myös joitakin vuosia lisälaitteena TEAC MC-DX55 cd-soitin ja radio. Sekin vaihtoi omistajaa viime vuonna, kun se kävi meille tarpeettomaksi. Kauppojen jälkeen uusi omistaja laittoi viestiä, että toimii hienosti.
Mistä ämyreiden ääni kumpuaa tänään
Kolmen ääniraudan laitteilla mennään; Yamahan viritinvahvistin ja CD-soitin, rinnalla Genelecin ja Acoust Energyn kaiuttimet. Muutimme asuntoa reilu vuosi sitten ja laitteiden paikka on ehtinyt jo vaihdella. Tällä hetkellä ne ovat epäkäytännöllisesti makuuhuoneessa, mutta siirtyvät varmasti vielä eri huoneeseen; oikeasti haaveilen monihuonejärjestelmästä ja vinyylisoittimesta. Ne varmasti vielä toteutuvatkin.
Silloin kun innostun treenaamaan jumppapallolla, musiikkina on ehdottomasti Teräsbetonin levy Teräsbetoni. Iltaisin kuuntelen rentouttavaa musiikkia YouTuben kautta; ”kietoudun” Binauraalisiin ääniin ja nukahdan. Nyt aion kyllä ottaa kuunteluun Sananda Francesco Maitreyan, 2000-luvun alkuun saakka Terence Trent D’Arbyn.
Muistatteko mainoksen Red Bull antaa siivet? Aivoliiton sivulla oli otsikko Musiikki antaa aivoille siivet. Uskon, että arvaatte helposti, kumman antamat siivet minä valitsen.
