Helmikärpänen puraisee
Marraskuussa 2011 hyvä ystäväni houkutteli minut korukurssille, jossa suunniteltiin ja tehtiin koruja erilaisista helmistä. Aika oli ilmeisesti kypsä käsillä tekemiselle tai ainakin kokeilemiselle, koska olin aiemmin, lievästi sanottuna, inhonnut kaikenlaisia käsitöitä. Kurssin vetäjällä oli mukanaan helmet, työkalut ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Me innokkaat oppilaat olimme kuin karkkikaupassa kauniiden, värikkäiden ja monimuotoisten helmien parissa. Minulle oli kaikki ihan uutta, niin kuin suurimmalle osalle muistakin kurssilaisista. Vetäjä esitteli meille tärkeimpiä työkaluja ja tekniikoita, joilla pääsee alkuun; suositus oli aloittaa suhteellisen helposti toteutettavasta työstä. Päädyin tekemään ensimmäiseksi työkseni rannekorun. Siihen tuli pieniä erivärisiä makeanveden helmiä ja siemenhelmiä. Ne pujoteltiin koruvaijeriin, lisättiin korumetallinen salpalukko ja voilà, sain korun ranteeseeni. Siitä tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan sievä. Tein samalla kurssilla vielä kaulakorun. Kaiken kaikkiaan, kurssilla oli todella mukavaa.
Helmihulluus
Niin siinä sitten kävi, että helmikärpänen puraisi ja siitä seurasi suoranainen helmihulluus. Hankin pikkuhiljaa monenlaisia helmiä, tarvikkeita ja erilaisia korukirjoja. Ensimmäinen niistä oli Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Helmitaivas. Tilasin helmiä kotimaisista verkkokaupoista. Kävin usein myös Turussa, jossa oli siihen aikaan useampia helmiä ja korutarvikkeita myyviä liikkeitä. Kädentaidot -messut tulivat myös jokavuotiseksi perinteeksi, kotiuduin sieltä aina vaan uusien helmi- ja tarvikelöytöjen kanssa. Tein jonkin verran koruja tilauksesta ja päätin v. 2013 perustaa toiminimen.
Jatkoin korujen tekemistä ja niiden myyntiä lähinnä puskaradion välityksellä. Perustin syksyllä 2013 koruille oman sivun Facebookiin ja sitä kautta tuli jonkin verran tilauksia. Suljin sivut keväällä 2017, koska mainontaan ja markkinointiin ko. alustalla olisi pitänyt panostaa todella paljon ja jatkuvasti. Lisäksi olin jo vähän aiemmin tehnyt päätöksen lopettaa helmikorujen tekeminen. Olin päässyt tutustumaan itselleni uuteen materiaaliin, hopeaan ja halusin jatkaa sen parissa. Korujen maailma on onneksi siitä monipuolinen, että erilaisia materiaaleja voi mainiosti käyttää yhdessä; kuten esim. hopea ja aidot helmet sekä kivet. Helmien rinnalla ehdin kokeilla myös muita materiaaleja, kuten esim. metallilankaa, koruhartsia, epoksisavea ja Vintaj:n metalleja, osia & niihin käytettäviä patinointivärejä. Aika monta korua tuli noiden vuosien aikana tehtyä. Kaikki tarvikkeet ovat hyvässä tallessa, joten jos kärpänen taas puraisee, pääsen vauhtiin helposti.
Koruja hopeasta
Tutkin kesällä 2013 (kansalais)opiston opinto-ohjelmaa. Mielenkiintoisesta tarjonnasta yksi veti puoleensa kuin magneetti ja se oli jalometallikurssi, vaihtoehtoina A ja B. Molempien kesto oli 2 h 15 min ja ne olivat peräkkäin samana päivänä; kun toinen loppui, niin toinen alkoi. Siltä istumalta päätin ilmoittautua heti mukaan A-kurssille, onnekseni sillä oli vielä tilaa. Ilmoittauduin aika pian mukaan myös B-kurssille. Jännittynein mielin suuntasin sitten syyskuussa ensimmäiselle kurssikerralle. Meitä ensikertalaisia oli useampia ns. konkareiden joukossa. Opettaja, mitä mainioin kultaseppä, toivotti meidät kaikki tervetulleiksi. Vanhat kurssilaiset jatkoivat töitään siitä, mihin olivat keväällä jääneet, aivan kuin mitään kesätaukoa ei olisi ollutkaan. Me uudet puolestaan saimme opettajan johdolla alustavan perehdytyksen erilaisiin töissä tarvittaviin materiaaleihin, työkaluihin ja välineisiin. Kaikki oli niin mielenkiintoista, että ensimmäinen kurssikerta meni kuin siivillä. Seuraavaa kertaa ajatellen laitoin jo miettimismyssyn päähän, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tekemäni työ?
Ensimmäinen työ
No voihan perhonen, se on siinä! Siis se työ, minkä halusin tehdä ensimmäiseksi. Perhosissa on jotakin kiehtovaa ja jännittävää, olen aina ihaillut niitä. Google apuun ja perhosmatkalle. Sillä matkalla löysin Helmihopeatäplän, kauniin ja minulle aiemmin tuntematon perhosen, joka lnimi liittyi niin ilmiselvästi helmi- ja hopeatöihin. Tulostin muutamia erikokoisia kuvia malliksi. Kurssilla liimasin yhden niistä 0,8 mm vahvuiseen hopealevyyn. Lehtisaha käteen, vähän mehiläisvahaa sahanterän selkämykseen ja sahaamaan. Aluksi ajattelin, että tämä on mahdoton tehtävä. Vaan kyllä se siitä pikkuhiljaa eteni, muutamia sahanteriä katkesi ja kuvion mukaan sahaaminen tuotti tuskaa. Saati sitten, kun piti sahata aukkoja siipiin tiettyjen kuvioiden merkiksi. Siitäkin selvisin, en ehkä niin kunnialla, mutta kuitenkin. Jostain syystä halusin vielä väriä mukaan, joten seuraavaksi opettelin hiertämään siipiin synteettisiä zirkonia-kiviä. Ihan tätä artikkelia varten etsin perhosen jostain jemmasta käsiini, se on aikamoinen ”taideteos”; juotettu kahdesta osasta, keskivartalo on tehty puolipyöreästä hopeatangosta ja tuntosarvet on juotettu kiinni siihen hopealangasta. Opettajan neuvoilla ja avulla se muotoutui lopulliseen muotoonsa. Voisinkin ripustaa sen koristeeksi tuohon seinälle. Nyt vuosia myöhemmin on helppo sanoa, että olisi ollut järkevämpää aloittaa ihan perussormuksesta. Perhonen on kuitenkin mukava muisto siitä, mistä kaikki alkoi ja missä olen tänään.
Opiston kurssit jatkuivat aina kevään 2019 loppuun asti. Kuljin muutaman vuoden myös toisen paikkakunnan opiston vastaavalla kurssilla, koska siellä oli sama opettaja. Toiminta sielläkin loppui kevääseen 2019. Opettaja ja me kurssilaiset ystävystyimme vuosien saatossa. Osa meistä toivoi jatkoa ilman mitään välikäsiä ja myös opettaja oli valmis jatkamaan kanssamme. Asia kääntyi parhain päin ja palasimme koruilemaan opettajan kanssa syksyllä 2020. Keväällä 2021 pidettiin taukoa koronarajoitusten takia. Syksyllä 2021 jatkoimme toimintaa maskit kasvoilla. Aika näyttää, miten keväällä 2022 tulee käymään.
Koulunpenkille
Keväällä 2020 avautui mahdollisuus hakea opiskelemaan Taideteollisuusalan perustutkintoa (tutkinnon osa koruja hopeasta) lähikaupungin ammattiopistoon. Hain ja pääsin, olin edellisen kerran ollut koulun penkillä 33 vuotta sitten. Varsinainen opiskelu alkoi syksyllä ja mikä ihmeellisintä, melkoisen tutussa porukassa; 12 opiskelijasta seitsemän on ollut samoilla opiston kursseilla. Koulua on keskimäärin kerran kuussa yhden viikonlopun verran. Teoriaa on sopivasti, lähinnä tehtäviin töihin liittyen. Ensimmäinen työ oli flakkasormus, jonka tekeminen aloitettiin hopeatangon pätkästä. Seuraavaksi tehtiin laakea/puolipyöreä sormus. Sormuksia on jo jatkojalostettu; toiseen juotin kukan ja toiseen istutin kiven (umpisarjaistutus). Olen myös tehnyt tappikorvakorut, niitä varten piti ensin vetää lankaa. Tämä on parasta oppimista, kun kaikki työvaiheet tehdään alusta alkaen itse. Aika mahtavaa, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Viimeiseksi työkseni koulussa jäi kitaran mallinen rintakoru. Olisin päässyt jatkamaan koulua syksyllä 2021. Peruin osallistumiseni, koska minulle olisi tullut liikaa päällekkäisyyksiä Vauras Elämä Inner Circle valmennusten kanssa.
Mitä tehdä tarpeettomille kulta- ja hopeakoruille?
Minulle oli kertynyt lyhennettyjen rannekorujen, katkenneiden kaulaketjujen ja korjattujen korujen jämäpaloja, jotka pyörivät tarpeettomina korurasiassa. Niinpä myin ne muistaakseni Jalonom-nimiselle yritykselle, heillä oli parin päivän ajan ostopiste paikallisessa liikkeessä. Nykyään myynnin voi hoitaa sujuvasti, kun kotiin voi tilata ns. kullan myyntipaketin. Se sisältää vakuutetun turvapussin, jossa romukulta lähetetään ostajalle. Kun ostaja on arvioinut kullan, hän maksaa sen lähettäjän pankkitilille. Aika helppoa, eikö? Tästä pääset yhden ostajan, *Nettikullan sivulle tilaamaan myyntipaketin.
